Tein viikko sitten raskaustestin, joka näytti plussaa. En siis pysty nyt aloittamaan suunnittelemaani laihista. Minä ja mies olemme erittäin onnellisia asiasta. Ja keskitymme tällä hetkellä rauhalliseen, terveelliseen elämään ja odotuksen autuaaseen aikaan.  Tällä hetkellä menossa 5+3. Vielä en ole huomannut mitään oireita, olen ehkä tavallista väsyneempi, mutta en muuta. Ainiin ja hormoonit kun on alkaneet jylläämään, niin ehkä toisinaan iho kukkii tavallista enemmän. Greiiiit.....

Asuntohakemuksia olemme lähettäneet kaksin käsin, mutta tuntuu, että useimpiin asuntoihin on varallisuus/tuloraja joihin olemme muka liian rikkaita. Mutta toivottavasti löydämme kivan, isomman asunnon vielä lähiaikoina, kun minäkin pystyn osallistumaan edes jollain lailla muuttoon.

Ensi viikolla alkaa kesäloma ja se meneekin rauhallisissa merkeissä heh. Mies on kyhäillyt yllätystä - kihlajaisia meille lähiaikoina.

Haaveilin kyllä kaikista edellämainitsemistani asioista, mutta en mitenkään voinut kuvitella, että nämä kaikki tapahtuisi näin nopeasti. Huh. Mutta, en pistä pahakseni missään kohtaa.

Mukavaa kesää kaikille!

Olen kohta 26-vuotta täyttävä parisuhteessa, vakituisessa työssä, hyviä ystäviä omaava, sosiaalinen, temperamenttinen, äkkipikainen, ylipainoinen MUTTA omasta mielestään ihan OK-näköinen nuori nainen.

Tein blogin kategorioidakseni ajatuksia elämästä hieman laajempaan muotoon. Kaikki asiat, joita tulen blogissa käsittelemään ovat vain minun omia mielipiteitä. Ja mielialasta riippuen voivat olla hyvinkin positiivisia tai sitten känkkäränkkä päivisin, voivat olla suuremmilta osin sieltä auringon toiselta puolen. Ja PMS-aikaan saatan heittäytyä erittäin tunteelliseksi ja herkäksi. 

Mutta siis, asiaan. Ajattelin ensin laittaa blogin nimeksi "Elämäntaparemontti", mutta tulin siihen tulokseen, että se voisi liian mahtipontinen nimi mun "projektille". Joten valitsin "Haaveilusta todeksi", sillä se jos jokin kuvaa tätä alkavaa (toivottavasti hyvää) tapahtumaketjua.

Ensimmäisenä on tietysti perusnormaali Haave nro 1 eli Painonpudotus. Kyllä, vaikka koen edelleen olevani ihan jees-näköinen, niin silti mua rassaa noi ylimääräiset 20-25kg tässä kropassa. +, että koska olen saanut jo hommattua itselleni kivan, (suurimmilta osin ihanan), rehdin miehen, niin tottakai toivon, että se Kosinta myös koittaisi jossakin vaiheessa (Haave nro 2:sena), eikä ajatus sadankilon prinsessasta valkoisessa tylli-unelmassa Häissä (Haave 3:nen) houkuttele, niin senkin takia tuo laihduttaminen olisi suotavaa. Mitä sitten häiden jälkeen, niin lapset tietysti (Haave 4) ja mitäpä sitä valehtelemaan, hoikempana varmaan jaksaisin juosta ja riehua, leikkiä lasteni kanssa paremmin. Mutta kaikkein tärkeimpänä pidän, että pystyisin näyttämään itselleni ja vasta sitten muille, että mä todella pystyn toteuttamaan haaveeni, jos tarpeeksi yritän.

Haaveiden toteutus:

Olen kokeillut, kuten hyvin moni muukin varmaan useita eri laihdutuskonsteja, mutta siitä huolimatta mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut. Sanon suoraan, että olen enemmän sellainen "Kaikki tänne nyt heti"-ihminen kuin, että "Hiljaa hyvä tulee". Ja epäilemättä tuleekin, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys siihen. Siksi päätin ottaa yhteyttä erääseen paikalliseen laihdutusryhmään, josta monet painonsa kanssa kamppailleet ovat saaneet apua ja laihdutettua monia kiloja muutamassa kuukaudessa. Dieetti perustuu VLCD-menetelmään ja kieltämättä tuo tulossa oleva parin kuukauden "startti" kuulostaa tällä hetkellä sadistiselta , mutta ne faktat mitä olen nähnyt ko. dieetin tekevän kropalle, ajavat tuonkin edelle. Menen ensi viikolla tutustumaan lähemmin ja ottamaan selvää erinäisistä asioista. Jos päätän kokeilla sitä, niin parinkuukauden koettelemuksen olisi tarkoitus alkaa heinäkuun alussa.

Silloin mulla alkaa loma ja ajattelinkin ensin, että en missään tapauksessa uhraa lomaani diettiin, mutta Hei, mähän olen tekemässä sen OMAN itseni takia. Ja asiaa hieman pohdittuani tulin siihen tulokseen, että sehän voisi ollakin kaikkein helpoin tapa aloittaa. Ei ole stressiä töistä ja juomasekoituksia saisi sekoitella kaikessa rauhassa kotona ilman muiden ihmetteleviä katseita. Ja kun loma loppuisi, niin olisi jo tietynlainen "rutiini".

Yhteisasuminen. Minä ja poikakaverini päätettiin laittaa asuntohakemus vireille. Etsitään saunallista vuokra kaksiota näin alkuun. Katsotaan, miten tullaan toimeen kun asuttaisi ihan virallisesti yhdessä. Jos kaikki sujuu hyvin, niin sitten tietysti ostetaan oma. Mutta, koska elämästä ei koskaan tiedä etukäteen, niin mielestäni järkevämpi tapa kokeilla tuota ensin kuin hypätä suoraan hirveeseen asuntolaina kierteeseen ja todeta stressaantuneena, että  "Vttu! Mä VIHAAAAN SUAAAAA".  joten, uutisia asunnosta odotellen.....